Tyyni Elämä

Päihderiippuvuus. Peliriippuvuus. Läheisriippuvuus. Lääkeriippuvuus. Shoppailuriippuvuus. Someriippuvuus. Pornoriippuvuus. Työriippuvuus. Urheiluriippuvuus. Ruokariippuvuus.

Edellä mainittu muutama riippuvuus. Onko etuliitteellä väliä ja voisiko juurisyyt riippuvuuksissa olla samat? Täytyykö ”tupladiagnoosin” saaneet hoitaa jokaista riippuvuuttaan erikseen ja mitkä ovat vivahde erot riippuvuuksien välissä? Kun yhden saa aisoihin, astuuko toinen tilalle?

Riippuvuus määritellään niin että se on pakonomaista käyttäytymistä. Kontrolli on heikentynyt tai menetetty kokonaan suhteessa aineeseen tai toimintaan. Löytyy siis toiminnallista riippuvuutta ja aineellista riippuvuutta. Löytyy nopeammin hautaan vievää riippuvuutta ja löytyy nopeammin taloudellista vahinkoa tuovaa riippuvuutta. Osa riippuvuuksista on helpompi piilottaa kuin toiset ja osa vaikuttaa hyvin nopeasti heikentävästi vuorovaikutussuhteisiin. Riippuvuuksia on paljon ja osa on luokiteltu sairaudeksi ja osasta ei kunnolla edes puhuta riippuvuutena.

Miksi kaikki riippuvuudet eivät ole samalla viivalla? Miksi on ok harrastaa urheilua 8 tuntia päivässä mutta sama ei koske päivittäin nautittuja 8 alkoholi annosta? Riippuvuuksissa on eroja mutta samoilla aivojen alueilla tapahtuu muutoksia, oli kyse sitten aineesta tai toiminnasta.

Riippuvuussairaus on ruma sairaus ja siihen kuuluu aina riippuvuuspersoonan muodostuminen, oli etuliite mikä hyvänsä. Riippuvuuspersoona voi olla häikäilemätön ajaessaan omaa etuaan ja jahdatessaan helpotusta tuovaa ainetta tai toimintaa.

Kaikilla ihmisillä on emotionaaliset ydintarpeet kuten turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden tunne ja hyväksytyksi tuleminen. Meillä on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Mikäli nämä tarpeet eivät syystä tai toisesta täyty olet alttiimpi kehittämään riippuvuuden itsellesi. Riippuvuus on ikään kuin lupaus paremmasta olotilasta. Helpotuksen tunne ja mielialan muutos kestämättömässä tunnetilassa.

Riippuvuus voi syntyä oikeastaan mihin tahansa. Osa aineista voi olla sellaisia, joihin syntyy nopeasti myös fyysinen riippuvuus, kuten päihteet (Alkoholi, lääkkeet, huumeet) Riippuvuus voi olla toiminnallinen, joka perustuu toiminnasta saatavaan mielialan muutokseen, esimerkiksi peli-, seksi- tai shoppailuriippuvuus. Aivoissa on myös alueita, jotka vaikuttavat addiktioalttiuteen. Dopamiini on mielihyvähormoni ja dopamiinireseptorit vastaanottavat dopamiiniannoksia. Ihminen tuntee energisyyttä ja piristyy, kunnes haluaa lisää ja on tyytymätön. Aikaikkuna tyytymättömyyteen lyhenee riippuvuuden edetessä. Päihteet tarjoavat suuria dopamiiniannoksia ja ihmisten välillä on eroja, kuinka intensiivisesti dopamiini vaikuttaa eri aivoalueilla.

Riippuvuus voi myös olla kasa haitallisia toimintamalleja, reaktiona siihen miten kuvittelet tulevasi hyväksytyksi ympäristölle, tästä esimerkiksi läheisriippuvuudessa on kyse. Riippuvuustoiminta läheisriippuvuudessa on reaktiivista käyttäytymistä ympäristöön muovautuen. Helpotus ja mielialamuutos tulee itsesi ulkopuolelta. Turvan tunne puuttuu ja haet turvaa jatkuvasti reagoimalla niin kuin kuvittelet muiden haluavan sinun olevan tai koitat vaikuttaa muiden olemiseen ja käyttäytymiseen omalla käyttäytymiselläsi.

Pääpointti riippuvuuden synnyssä on tarve muuttaa epämieluisa olotila onnellisempaan suuntaan. Lopputulos muuttuu pakonomaiseksi onnellisuuden jahtaamiseksi aineen tai toiminnan avulla. Olemisen sietämättömän tuskan pakenemista. Tunteiden pakenemista. Ihminen ei anna periksi sen tosiasian kanssa, että elämä kulkee sykleissä ja onnellisuus ei ole ikinä pysyvä olotila. Jahdataan jatkuvan onnellisuuden illuusiota ja pyritään kontrolloimaan elämää.

Kukaan ei syntyessään valitse, että minusta tulee isona riippuvainen. Riippuvuus syntyy hitaasti ja prosessina ja siihen vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi geneettistä alttiutta on tutkittu sekä ympäristötekijöitä ja kasvuolosuhteita. Riippuvuussuhde voidaan luoda missä vaiheessa elämää tahansa ja usein se tapahtuu silloin kun haluamme syystä tai toisesta paeta vallitsevaa todellisuutta. Haemme kenties emotionaalista turvaa.

Riippuvuudesta toipumisen edellytys on havahtuminen omaan tilaansa ja täydellinen kieltäytyminen väärinkäyttöä aiheuttavasata aineesta tai tapahtumasta.

Lyhykäisyydessään: ”Mikään ei muutu, ellei mikään muutu”. Riippuvuudesta toipuminen on heittäytymistä uusiin toimintamalleihin ja uuden opettelua hetki kerrallaan. Toipuminen on uskallusta lähteä uudelleen luottamuksen tielle, että on olemassa jotakin suurempaa voimaa, joka kantaa. Toipumisen tie on heittäytyä takaisin turvattomuuteen, jota on paennut.

Opimme hyvin varhain kannattaako elämään luottaa vai ei? Mikäli perusluottamusta elämään ei ole hakeudumme samaa epäluottamuksen kieltä puhuvien seuraan alitajuisesti koko elämämme ajan, kunnes mahdollisesti havahdumme.

Riippuvuus voi syntyä mihin tahansa. Niin moni seikka vaikuttaa siihen, että ihminen voi kadottaa minänsä ja paeta riippuvuuteen. Kaikki merkitykselliset tapahtumat ihmisen elämässä saattaa vaikuttaa alttiuteen sairastua riippuvuuteen ja kenenkään elämähän ei ole tapahtumatonta. Itse elämältä ei mikään suojele.

Tarjoaako riippuvuus vapautuksen tuntemisesta, luottamisesta ja rehellisestä kommunikaatiosta? Tarjoaako riippuvuus paon todellisuudesta illuusioon? Kyllä.

Olisiko se siksi niin yleinen ilmiö? Yhteistä kaikessa riippuvuudessa on se, että yksin havahtumista omaan tilaansa ei tapahdu, tarvitsemme toisia ihmisiä.

Onko riippuvuuden ytimessä kysymys vastuunkannosta omasta itsestään, toiminnastaan ja tunteistaan? Mutta et voi kantaa vastuuta siitä mikä on sinulle tiedostamatonta. Riippuvuussairauteen kuuluu puutteellinen todellisuudentaju. Oman tilan näkemättömyys. Miten alkaa näkemään oma tila?

Jokaisella riippuvaisella on oma pohjansa ja pohjalta on suunta vain ylös. Vain katsomalla riippuvuutesi seurauksia silmästä silmään voit lähteä toipumisen tielle. Tämä omaan tilaan havahtuminen on jokaiselle omanlaisensa tapahtuma, johon ei löydy ohjekirjaa.

Riippuvuudesta voi selvitä antautumalla ja antamalla periksi riippuvuuden edessä. On myönnettävä voimattomuutensa ja nöyrtyä riippuvuuden edessä. Sisäinen voima eli yhteyden tarve on eteenpäin vievä voima toipumisprosessissa. Yksin ei kukaan pärjää ja siksi vertaistuellinen hoito on tehokas riippuvuuksia hoidettaessa. Näkisin että riippuvuudesta toipumiseen tarvitaan yhteyden opettelua uudelleen. Tarvitaan korjaavia kokemuksia vuorovaikutuksesta ihmisten välillä. Näitä korjaavia vuorovaikutustilanteita voi syntyä ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet samassa paikassa. Heidän katseensa tulevat mitä todennäköisemmin armollisuuden ja rakkauden linssien kautta.

Riippuvuudesta toipuminen on prosessi. Prosessi, jonka soisin kaikille halukkaille. Tämän prosessin myötä saattaa käydä niin, että addiktion kohde muuttuu tai alle jäänyt läheisriippuvuus toimintamalleineen aktivoituu ja joudut kuorimaan monta riippuvuutta itsestäsi. Ydintunteen päälle on voinut asettua muita käsittelemättömiä tunnetaakkoja. Tunteet on käsiteltävä, jotta voit vapautua. Aitoihin tunteisiin pääset käsiksi silloin kun kaikki kemia on kehostasi pois. Tästä syystä esimerkiksi päihde riippuvuus on hoidettava ennen läheisriippuvuutta. Kemialliset aineet ovat tunteiden ja sinun välissäsi.

Riippuvuus on usein myös rajattomuutta ja omien rajojen piirtämiseen tarvitaan terveen erillisyyden opettelua. Muistutuksena vielä: Tämä kaikki yllä mainittu vaatii nöyryyttä ja voimattomuutensa myöntämistä.

Riippuvuudet vaihtuvat toisiin niin kauan kun jatkamme pakenemista ja se mitä pakenemme, on meidän vastuullamme selvittää.

Me synnymme riippuvaisina toisen ihmisen hoivasta ja huolenpidosta. Kuolemme muutoin. Tarvitsemme ruokaa, juomaa, suojaa ja turvaa. Olemme myös ultrasosiaalinen laji ja tarvitsemme toisiamme. Millainen ihminen on altis riippuvuudelle? Sellainen, jolla on sisäinen tyhjyys ja merkityksettömyys ja tällaisia ihmisiä on pilvin pimein. Ihmisiä, jotka eivät ole riittäneet elämänsä peileille sellaisina kuin ovat. Ihmisiä, joilla on krooninen rakkauden vaje. Riippuvuus pelastaa tyhjyydeltä ja sen kohtaamiselta.

Ken on heistä kaikkein riippuvaisin? Mahdotonta sanoa. Taidamme kaikki olla enemmän tai vähemmän.

Mira Oikarainen, Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija